Suomalaisilla on laillinen oikeus saada opetusta,
jonka sisältö perustuu tosiasioihin
- ei teoretisoituun pötyyn.

Monikohan meistä haluaisi väri-ilmiöiden ymmärtä-
misessä nähdä vaivaa pettääkseen itseään, tai kouluttajana ummistaa tietoisesti silmänsä selvästi havaittavilta tosiasioilta pettääkseen muita?

----. Ainakin värikouluttajien ja opetusviranomaisten
........on syytä perehtyä seuraaviin sivuihin keskittyneesti!
------... v v v v v v v v v v v v v v v v v v v v v v v

Kouluissamme "ikiomaan väriteoriaan" tukeutuva
. väriopetus on tosiasioista piittaamatonta, eikä
.-siksi täytä asetuksen 422/2012 vaatimuksia
.

Väriopetuksessa keskeiseksi sisällöksi hyväksytyt uskomusväittämät pääväreistä, vastaväriharmaista ja väriharmoniasta ovat näyttävän ristiriitaisia havait-
tavan arkitodellisuutemme kanssa.

Vaikka pitkään jatkunut yhteisymmärrys (konsensus) perinteisen värioppimme oikeellisuudesta olisi kuinka mittavaa tahansa, ei väärä tieto ole siitäkään huolimatta jalostunut oikeaksi tiedoksi.

Kun tätä uskomustietoa tarjoillaan jopa yliopistoissa tohtoritutkintojen yhteydessä tai opetuksen tasoa valvovien viranomaisten toimesta, tiedon paikkansa-
pitävyyttä ei tietysti uskalleta enää edes epäillä.


. Fysiologi Ewald Heringin opponenttiväriteorian
eli vasta(kkais)väriteorian (1905) ja siitä myöhemmin kehiteltyjen värinäköä selittävien teorioiden mukaan väriaistimus alkaa verkkokalvon tappisolujen kolmivärireaktiona. Seuraavaksi oletetaan näköjärjestelmän käsittelevän silmistä lähtenyttä kolmiväritietoa muun muassa toisensa poissulkevina opponenttiväripareina:

---------- - punainen ja vihreä,
-.-------- - sininen ja keltainen

Tämän teorian mukaan emme muka voisi nähdä punaisen vihreitä tai sinisen keltaisia värejä, kuten emme voi myöskään nähdä jotakin samalla kertaa sekä tummana että vaaleana.

Kyseisen teorian romuttaa perusteellisesti väite, että punainen ja vihreä olisivat toisensa poissulkevia vastapareja. Tämä väite onkin vastakkaisväriteorian puolustuksen heikkoin kohta, selkeästi kaikkien nähtävissä oleva 'akilleen kantapää'.

Vaikka värinäön yleisimpänä häiriönä esiintyvä punaisen ja vihreän värin erottamisen heikkous ja erityisesti värilliset jälkikuvat olisivat joidenkin mielestä todistamassa juuri nämä värit toistensa vastakohdiksi, osoittavat käänteisväriset väri-ilmiöt todella aivan muuta.

- Jokainen voi näiltä sivuilta itse nähdä, mitkä värit ovat aitoja vastapareja ja miksi punainen ja vihreä eivät mitenkään voi olla toistensa vastakohtia.

Filosofien 'PUHREA' on sittenkin todellinen väri!

Hegemonia-asemaan nostetun vasta(kkais)väriteorian sisäistäneistä ns. väriasiantuntijoista moni olisi ken-
ties laajaan konsensukseen vedoten valmis 'kieltä-
mään' meiltä esim. syksyisen ruskan punavihreän värihehkun - luonnontieteellisistä tosiasioista piittaamatta.

Filosofit ovat jopa intoutuneet käyttämään tästä 'olemattomasta' väristä leikkimielistä nimeä PUHREA (tulee sanoista punainen ja vihreä), väristä, "jota ei voida mitenkään kuvitella, koska sitä ei voida nähdä."

----Kuvan 'lehtien' värit on optimoitu Google Chrome-selain-
----ohjelmaan: värit ovat samanlaisia, edellyttäen, että myös
----käyttämäsi näytön RGB-värivalot on tasapainotettu.

Mutta mutta! - Kuten jo yllä olevista kuvista käy ilmi selvästi, punavihreät värit ovat yhtä todellisia siinä missä sinivihreät (= syaanin siniset) tai sinipunaisetkin (= magentan punaiset, purppurat). Nimittäin nekin syntyvät kahden näköjärjestelmämme päävärin yhdistelminä kuten keltaiset
(= punavihreät) värit.

Erityisen merkillepantavaa näissä kuvissa on se, että vierekkäisten 'lehtien' värit ovat täysin identtiset. (Ks. punavihreistä väreistä enemmän sivulla INFO.)

Opponenttiväriteorian tueksi ei ole esitetty va-
kuuttavia näyttöjä eli empiiristä evidenssiä.

On vain epätoteen vakaasti uskovien perusteettomia väittämiä tai tutkimusraportteja metodisesti ehkä pä-
tevistä (esim. resusapinoille tehdyistä) kokeista, joissa näkösolujen hermostollisia vasteita sekä punaiselle että vihreälle valolle on tulkittu väärin mitä ilmeisemmin puutteellisesta ammattitaidosta johtuen.

............. Kuka piilotti SEN väri-ilmiön?

On kai itsestään selvää, että tutkittaessa värinäön ilmiöitä tulee itse tutkimuksen kohteeksi valitun ilmiön olla aidosti olemassa. Tässä tapauksessa tuota "väri-ilmiötä" eivät ihmiset ole voineet todellisuu-
dessa edes nähdä, kuten jokainen voi näistä jälki-
kuvista
itse päätellä: punaisen jälkikuva EI ole vihreä eikä vihreän jälkikuva punainen.

Ainoa poikkeus on sininen-keltainen -käänteisväri-
parin olemassaolo. Sen väri-ilmiön me ihmiset sentään voimme varmuudella havaita. (vrt. kaaviokuva alla).

.. Toisensa poissulkevia väripareja onkin kolme!

Näköjärjestelmämme näyttää värien havaitsemisessa toimivan sittenkin suoraviivaisemmin kuin on ajateltu. Heringin (ja muiden) oletukset opponent-
tiväripareista on nyt jokaisen varsin helppo todeta virheellisiksi jälkikuvien äärellä.

-Käänteisvärit toteuttavat toisensa jälkikuvissa. -. Katso tarkemmin TÄÄLTÄ, miten se tapahtuu.

Voimmekin nyt yrittää vain arvailla, mihin kaikkeen
perusoletukseltaan virhellinen väriteoria onkaan ehtinyt vuosikymmenien varrella vääristävästi vaikuttaa - suoraan tai välillisesti. Selkeästi sen vääristävä vaikututus voidaan yhä havaita ainakin koulujemme väriopillisen tiedon opettamisessa.

Merkittävä vaikutuksensa sillä on myös ollut ja on yhä monissa meidän jokaisen elämänmenoon vaikut-
tavissa sovelluksissa. Niistä osa on jopa sellaisia, etteivät edes asiantuntijat osaa enää jäljittää, miten virheellinen väriteoria on niitä aikanaan päässyt muokkaamaan. (Vrt. arkkitehtuuri)

. Väri-ilmiöiden selitämisessä tulee muistaa, että pätevä teoria poistaa aina teorian ja havait-
tavan todellisuuden väliset ristiriitaisuudet
.

"Jos merikortti ja todellisuus ovat ristiriidassa,
. purjehtijan kannattaa uskoa todellisuuteen."

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kaunistelematta

Opetusviranomaisille

Kriittistä tekstiä väriopista

Aiheesta myös STT:n uutisissa

Käänteisväriteorian testi

Testaa nyt väritietosi

Kokeile itse

Lähde: _____ Värit pintaa syvemmältä
_________..Martti Huttunen, 2. painos 2013

Katso TÄÄLTÄ näytteitä kirjasta.