_. Väriopin oppihistorian eri vaiheissa väriä koskeva peruskäsitys (paradigma) on ollut lähinnä fysika-
listinen (mekanistinen, materialistinen) eli ns. 'ainekeskeinen'.

Nykyisin jo yhä useampi asiantuntija pitää väriä näköaistimukseen kuuluvana ns. 'aivokeskeisenä ilmiönä'. Tästä huolimatta joissakin piireissä käsitys väristä on vielä varsin kaksijakoinen: väriä pidetään toisaalta näköaistimuksena, mutta toisaalta sen katsotaan kuuluvan myös näköaistimuksesta riippu-
mattomaan fyysiseen todellisuuteen. Tämä tulee esille esimerkiksi siinä, että väriä pidetään valon ominai-
suutena (kuten Newtonin esitti) ja että tarkka tieto väristä saadaan vain katsotusta kohteesta tulevaa valoa erilaisin väri-ilmaisimin mittaamalla.

Edwin Landin tekemät kokeet mustavalkoisilla nega-
tiivikuvilla paljastavat, että 'ainekeskeinen' värikäsitys on varsin alkeellinen, koska se ei huomioi värien näkemistä aistitapahtumana oikein (vrt. esim. varjoilmiö).

_.M I T Ä ? . Värilläkö pintaominaisuuksia?

_.Osa ns. väriasiantuntijoista uskoo ja jopa opettaa, että värillä olisi pintaominaisuuksia. Kun tällaisen pintaominaisuuden voi myös täysin värisokeakin havaita, ei kysymys silloin tietenkään voi olla värin ominaisuudesta vaan valaistuksen ja pinnan ominai-
suuden vuorovaikutuksesta: täyshimmeä, himmeä, puolihimmeä, puolikiiltävä, kiiltävä, täyskiiltävä jne.

_.Jatkossa tutkijoiden mielenkiinto painottunee - ei vain synteettisten väriaineiden kehittelyyn ja niiden kestävyyteen - vaan myös erilaisten teknisten laitteiden 'värinäön' kehittämiseen.

Hahmontunnistus onkin kehittynyt vauhdilla, mutta se saisi monipuolistua myös valaistuksen laadusta sekä etäisyydestä riippumattomaksi värin tunnistukseksi. Robottien 'inhimillinen värinäkö' saisikin olla kiihkeän tutkimuksen ja kehitystyön kohteena.

Värien tutkiminen siis jatkukoon - niin perus- kuin soveltavanakin tutkimuksena. Mutta tutkimusta pitää tietenkin tehdä avoimen kriittisesti ja aitojen, 'tosiole-
vaisten' väri-ilmiöiden äärellä.

Luuloon tukeutuvaan epätietoon uskominen on itsepetosta ja siksi se pitäisi jo vihdoin hylätä väri-ilmiöiden selittämisessä ja väriopetuksessa.

Hyvä väriteoria poistaa teorian ja havaittavan todel-
lisuuden välisiä ristiriitaisuuksia ja selittää väri-ilmiöitä vähemmillä perusoletuksilla.

------. * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tiivistäen voidaankin todeta, että värien näkemisessä eli väriaistissa erottuu selvästi kolme toiminnallista perusperiaatetta:

1) näköjärjestelmä prosessoi näkökuvaa kolmiväri-
kanavaisesti (ks. esimerkiksi nämä kuvat)

2) rajakontrasti-ilmiö, jossa esineen omassa värissä voimistuu sitä ympäröivän värin käänteisvärisyys ja valoisuusero. Kohde ikään kuin 'piirretään' irti taustastaan (ks. esimerkit kontrasti-ilmiöistä täältä)

3) varjoilmiö, jossa aivot pyrkivät pitämään värit tunnistettavina, konstantteina vaikeissakin valais-
tusolosuhteissa. (ks. esimerkit varjoilmiöstä täältä)

Tekniset väri-ilmaisimet toimivat vain kolmivärika-
navaisesti, sillä niille ei ole vielä osattu kehittää
2) kontrasti- ja 3) varjoilmiöiden "näkökykyä".

Värit ovat visuaalisia adjektiiveja, laadun ilmaisijoita.

.........Kun sen itse näkee, ei tarvitse enää
..........uskoa todistamattomiin väittämiin.

Lähde: .---_- Värit pintaa syvemmältä
---------- Beneath the Surface of Colours