_-Värejä, joita ei ole olemassa.

_ Jälkikuvat ovat näköjärjestelmämme tuottamia näköhavaintoja (suksessiivikontrasti), jotka ovat ärsykekuvaansa nähden käänteisvärisiä. Ne syntyvät kohteesta tulevaan valoon adaptoitumisen eli mukautumisen jälkitilan seurauksena.

Näköjärjestelmä pyrkii aina välittömästi palautumaan valoärsykkeen jälkeen tasapainotilaan - 'nollatilaan'. Tästä seuraa, että näemme jonkin aikaa värillisen jälkikuvan, joka on vuorostaan valoärsykkeelle adaptoitumattomien näkösolujen yhteistyön tuotos. Jälkikuvan väreistä siis puuttuvat ärsykekuvan valoihin 'väsyneiden' näkösolujen aktiivisuus.

Toisin sanoen havainnekuvissa nähtävät käänteisväri-
set jälkikuvat osoittavat, että kysymys ei ole mistään muusta kuin värinäön normaalista toimintatavasta.

Emme voi koskaan nähdä

    1) syaaninpunaisia värejä (= C+R),

    2) magentanvihreitä värejä (= M+G),

    3) sinisenkeltaisia värejä (= B+Y).

Käänteisvärit

    A) PALJASTAVAT / toteuttavat toisensa jälkikuvissa, kuten oheisista havainnekuvista nähdään. Ilmiössä toteutuu myös mustan (pimeän, tumman) ja valkoisen (valoisan, vaalean) vastakkaisuus.

    B) LAIMENTAVAT / neutraloivat toisiinsa
    _.sekoittuessaan / yhdistyessään,

    - additiivisessa, valoisuutta lisäävässä
    _ värinmuodostuksessa aina valkoiseksi asti,

    - optisessa, diffuusssa (sumeassa) värin-
    _ muodostuksessa aina harmaaksi asti,

    - subtraktiivisessa, valoisuutta vähentä-
    _ vässä värinmuodostuksessa aina mustaksi
    _ (pimeäksi) asti.

    C) VAHVISTAVAT / korostavat toisiaan esim.
    _.rajakontrastissa.

Käänteisvärit ovat mukana kontrasti-ilmiöissä

_ Värikontrasti-ilmiöissä käänteisvärit muokkaavat näkökuvaamme: toisiinsa rajautuvat värialueet koros-
tavat viereistä väriä omalla käänteisvärillään. Ilmiössä näkökohteen yksityiskohdat piirtyvät irti taustastaan, jolloin näkökuvan sisältö selkiytyy ja ympäristön ominaisuudet paljastuvat merkittävästi:

- 'Naapurin' punaisuus tukahduttaa toisessa punaisuutta, josta seuraa, että syaaninsinisyys punaisen käänteisvärinä pääsee esille.

- Vihreä vuorostaan tukahduttaa toisessa vihreyttä, jolloin magentanpunaisuus vihreän käänteisvärinä voi korostua.

- Sinisyys taas tukahduttaa toisen sinisyyttä, jolloin keltaisuus käänteisvärinä pääsee esille.

- Tummuus korostaa toisessa vaaleutta ja vaaleus tummuutta.

Jälkikuvailmiö: värien värisevä vuorovaikutus

_- R ja C (=G+B) _ G ja M (=R+B) - B ja Y (=R+G)

_ Yhtä tummien (= valööriltään samanlaisten) väri-
pintojen rajalla ’värinä’ on voimakkaimmillaan silloin, kun värit ovat näköjärjestelmän käänteisväripareja, kuten kuvan punainen-syaaninsininen ja vihreä-magentanpunainen sekä sininen-keltainen.

Kuvan keltaista on tummennettu ja siksi se näyttää selvästi 'oliivinvihreältä'. (Ks. lisää keltaisen viherty-
misestä täältä.)

Koska silmät liikkuvat aina jonkin verran oheista kuvaa katsottaessa ja kun näköaisti aina adaptoituu eli mukautuu väreihin erittäin nopeasti, tapahtuu käänteisväristen väripintojen välillä värinää aiheut-
tava toisensa poissulkeva reaktio - jälkikuvailmiö:

- kun rajapinnalla toisen värin vaikutus hetkeksikin lakkaa, näemme silloin häivähdyksen adaptoitumisen jälkitilan seurauksena tämän värin käänteisväriä.

Jos se on samalla viereisen värin sävyinen, kuten oheisessa kuvassa, seuraa siitä, että ko. väri aistiha-
vainnossa vain voimistuu saaden aikaan outoa värien ’värisevää vuorovaikutusta’. Silmien taittovirhe voi tuottaa hieman persoonallisesti poikkeavia näkökuvia.

(Katso lisää muista kotrasti-ilmiöistä täältä.) __

Väriopin teoriaperusteet on pakko uudistaa!

Testaa tässä väritietosi


Lähde: _____ Värit pintaa syvemmältä
_________..Martti Huttunen, 2. painos 2013
Katso TÄÄLTÄ näytteitä kirjasta.