. Ei mikään pikku juttu!

---- (Opetusviranomaisille ja kouluttajille)

- Opetushallituksen johdolla käynnistynyttä peruso-
petuksen uudistusta seurataan nyt valppaasti, onhan asetuksen (422/2012) 3. § ehdottoman velvoittava:
opetettavan tiedon pitää perustua tosiasioihin.

Koulujemme oppiaineiden sisällöistä, jotka tukeutuvat luonnontieteisiin, tullaan poistamaan sinne pesiytyneet "väärät rahat", joten väriopetustakin pitää uudistaa.

    "Ei kai nyt sentään kovin suurta remonttia väriopetukseen? Onhan meillä pärjätty tähänkin asti ihan mukavasti. Tehdään niin kuin on aina ennenkin tehty. Sitä paitsi uudistustyö ei tulisi olemaan kovin helposti hoidettava pikku juttu."

---- Ei todellakaan Pikku Juttu!

Tätä ei voi verrata nro 7 poikkiviivan palautukseen!

Moni varmaankin ymmärtää, että väriopillinen tietous kuuluu itsestään selvänä kansalaisten yleissivistyk-
seen. Niinpä jo alaluokilta muistamme, mitkä ovat päävärejä tai jopa mitkä ovat vastavärejä. Tämä saattaa ehkä tarkoittaa, ettemme osaa NYT epäilläkään, että tuo omaksumamme väritieto voisi olla väärennettyä.

Mutta kun kyseinen yleissivistyksemme onkin teore-
tisoitua pötyä, eikö hälytyskellojen pitäisi soida.

Kansalaisilla on laillinen oikeus saada opetusta, jonka sisältö perustuu tosiasioihin - ei uskomusväittämiin. Uusi asetuskin tämän nyt turvaksemme täsmentää.

---.--- Mitä nyt pitäisi tehdä?

Perusteellinen uudistustyö edellyttää, että selvitetään huolellisesti, miten ja mihin eri oppiaineisiin väriopin perustieto voi integroitua. Tällöin pitää tunnollisesti seuloa niin oppikirjat kuin opetuksen käyttöön tarkoi-
tettu oheismateriaali: - missä tahansa yhteydessä pienikin viittaus värioppiin, pääväreihin, vastavärei-
hin yms. voi tarkoittaa, että "väärä raha" saattaa sitä kautta kulkeutua opetuksen sisällöksi - vahingossa.

Tämä on tiedostettava kirkkaana, sillä olemmehan itse sisäistäneet "väärän rahan" oikeana, jonka vuoksi oma kykymme hahmottaa väriopetuksen ongelman ydintä ei ilman harkittua ponnistelua välttämättä onnistu.

_ Värille pitää löytää yhtenäinen määritelmä!

Mikäli valtioneuvoston säätämä asetus ymmärretään oikein (niin kuin tietysti pitääkin), on perinteisen väriopetuksen uudistamisessa väistämättömästi ja kiertelemättä vanha paradigma hylättävä epäpätevänä.

Uudistustyö on silloin jo pitkällä, kun OPH:ssa voidaan sopia yhteinen määritelmä käsitteelle VÄRI. Väri tulee nimittäin esille tavalla tai toisella muun muassa näissä oppiaineissa: biologia (näköaisti, väriä antavat orgaa-
niset aineet), (havainto)psykologia, terveystieto, fysiikka (valo, prisma), kemia (väriä antavat epäor-
gaaniset aineet), käsityö, kotitalous, ympäristöoppi, kuvataide (kuvaamataito), (taide)historia.

On myös ammattitutkintoja, joissa väriopillinen tietous kuuluu merkittävänä osana varsinaiseen ammattiosaamiseen. Näitä ovat esimerkiksi kauneu-
denhoitoalat (parturi-kampaaja, kosmetologi), pinta-
käsittelyalat, vaate- ja tekstiilialat ja kirjapainoala (painoviestintä, painopinnanvalmistus) sekä erilaiset audiovisuaalisen viestinnän ja kuvataiteen alat.

Jos yhteistä määritelmää värille ei löydy, voivat asetuksen määrittelemät perusopetuksen uudista-
misen tavoitteet jäädä tältä osin toteutumatta. Näinhän toivottavasti ei pääse nyt vahingossakaan käymään.

Tämä edellyttää tietenkin, että OPH:n asianosaisilla tarkastajilla ja johdolla sekä asiantuntijoilla on virka-
vastuullisesti 'tuntosarvet herkkinä', kun uudistus-
työlle asetettujen tavoitteiden saavuttamista valvotaan.

Valvottavia kohteita on paljon, sillä erilaiset yhteisöt ja yritykset tarjoavat halukkaasti (joskus jopa OPH:n tuella) väriopetukseen muokattua opetus-
materiaalia. Näistä paljastuu kauttaaltaan väriopin "väärä raha".

_--. Miten väriopin opetus tulisi järjestää?

Mille oppiaineelle uuden väriopillisen yleissivistyksen opettaminen sitten tulisi uskoa? Vai onko niin, että sitä ei tulisi lainkaan antaa vain yhdelle oppiaineelle?

Perinteisesti väriopillinen teoriatietous on annettu kuvaamataidon tunneilla, joten odotukset vastuun kantamisesta kääntyvät tietenken siihen suuntaan.

Esi- ja ala-asteen opetuksen kuvaamataidon (kuvail-
maisun) yhteyteen ei väriopillista teoriaa tulisi lain-
kaan sisällyttää. Se pitäisi ehdottomasti jopa kieltää.

Vähäisillä kuvaamataidon tunneilla tulisi saada keskittyä itse kuvallisten ilmaisuvalmiuksien kehittämiseen ilman liian varhaisia 'oikeassa olemisen' kilpailupaineita.

Tämä tarkoittaa sitä, että kuvaamataidon yhteydessä ei ainakaan tulisi pitää teoriakokeita, vaikka ne olisivat kuinka houkuttelevan helposti järjestettäviä tahansa.

Kuvaamataidon numeroarvostelusta tulisi luopua!

Vaativa teorian opetus tapahtukoon vasta yläasteella, mutta silloinkin pedagogisen harkitusti niin, että väri-
opillisen yleissivistyksen hyvä perustaso saavutetaan.

Sitten kun väriopetuksessa käsitellään päävärejä teoreettisella tasolla, pitää lähtökohdaksi ottaa ihmisen ainutlaatuinen kyky aistia värejä. Seuraavaksi on tuotava esille, miten värinmuodos-
tuksen erilaiset tavat tuottavat näköaistin tavoittamat värit ja väri-ilmiöt.

Käyttämällä tietokoneen RGB-värejä, CMYK-värejä ja muita värinmuodostuksen tapoja voidaankin monien kiinnostavien väri-ilmiöiden syntymekanismia tutkia omaan näköhavaintoon tukeutuen - teoreettisestikin.

Samalla päästään pohtimaan, miksi uskomattomiltakin näyttävät väri-ilmiöt eivät ole illuusioita, näköharhoja: aivojen tuottamille väreille ei ole vertailukohteita. Niitä ei voida verrata mihinkään vakioituun värikarttaan eikä niitä mitkään värimittarit pääse koskaan "näkemään".
(Vrt. esimerkikisi teksti Väriaistin toiminnasta alla.)

Oppijan näkökulmasta olisi varmasti hyödyllistä, että väreihin ja väri-ilmiöihin päästäisiin syventy-
mään useamman oppiaineen yhteisten kurssien ja/tai kokonaisvaltaisten väri(tutkimus)projektien innoittamina:
- ja luonnontieteen tosi saa korvata epätoden. (Vrt. asetus 3 §... oppilaat oppivat matemaattis-luon-
nontieteellisen ajattelun ja soveltamisen perusteita
.)

_ Opettajien koulutuksen tulee olla keskiössä!

Opettajien koulutus on aloitettava välittömästi. Ensivaiheessa luokanopettajille ja tietenkin kaikille väriopillista perustietoa jakaville kouluttajille tulisi organisoida systemaattinen täydennys- ja uudelleenkoulutus.

Yliopistojen tulisi varmistaa ehdottomasti (oman uskottavuutensa vuoksi), että ainakin luokan- ja aineenopettajien koulutuksessa väriopillinen tietous ei enää nojaa epätosiin väittämiin, vaan tieteellisesti verifioituun tietoon ja kritiikin kestävään värikäsitykseen.

------------------ * * * * * * *

Monikohan meistä haluaisi väri-ilmiöiden ymmärtä-
misessä nähdä vaivaa pettääkseen itseään, tai kouluttajana ummistaa tietoisesti silmänsä selvästi havaittavilta tosiasioilta - pettääkseen muita?

-- * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

------- Väriaistin toiminnasta

Ihmisen erinomaiseksi kehittyneessä väriaistissa erottuu KOLME toiminnallista perusperiaatetta:

1) näköjärjestelmä prosessoi näkökuvaa kolmiväri-
kanavaisesti
(ks. esimerkiksi nämä kuvat)

2) rajakontrasti-ilmiö, jossa esineen omassa värissä voimistuu sitä ympäröivän värin käänteisvärisyys ja valoisuusero. Kohde ikään kuin 'piirretään' irti taustastaan (ks. esimerkit kontrasti-ilmiöistä täältä)

3) varjoilmiö, jossa aivot pyrkivät pitämään värit tunnistettavina, konstantteina vaikeissakin valais-
tusolosuhteissa. (ks. esimerkit varjoilmiöstä täältä)

Tekniset väri-ilmaisimet toimivat vain kolmivärika-
navaisesti, sillä niille ei ole vielä osattu kehittää
2) kontrasti- ja 3) varjoilmiöiden "näkökykyä".

Värit ovat visuaalisia adjektiiveja, laadun ilmaisijoita.

------.. "Silmät eivät maaleja sekoittele!"

----- * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kriittistä tekstiä väriopista

Aiheesta myös STT:n uutisissa

Käänteisväriteorian testi

Testaa nyt väritietosi

Kokeile itse

Lähde: _____ Värit pintaa syvemmältä
_________..Martti Huttunen, 2. painos 2013

Katso TÄÄLTÄ näytteitä kirjasta.