-- KRIITTISESTI VÄREISTÄ

ARK, ARKKITEHTI-lehden 6/2005 kirja-arvostelusta:
Martti Huttusen Värit pintaa syvemmältä (WSOY, 2005, 197 s.) on uskomattoman moniulotteinen tietopaketti värien maailmaan. Värejä ja niiden havaitsemista pohditaan kirjassa kaikista mieleen juolahtavista - ja muistakin - näkökulmista. Huttunen tarjoaa jokapäiväiseen havainnointiin ja tieteelliseen tutkimukseen tukeutuvaa tietoa sujuvasanaisesti ja ymmärrettävästi. Innostavaa kirjaa voi suositella yksinkertaisesti kaikille, joita värit jollain tavalla kiinnostavat - ... JM
________________________________________­­

--.Mullistava värikirja murtaa värimyyttejä
--.ja pakottaa väriopetuksen uudistamiseen.

_-Katso näytteitä kirjan sivuilta.

" Kirjan värinäön suhteellisuutta valottava ns. aivo-
keskeinen selitysmalli pohjaa parhaaseen tietämykseen ja tutkimukseen, sanoo Helsingin yliopiston väriasiantuntija, psykologian professori Göte Nyman.
-..Nyman myös kiittää kirjan tekijää ja kustantajaa rohkeasta kulttuuriteosta, joka antaa värialan ammattilaisille miettimisen aihetta. Nyman toivookin, että teos innostaisi tieteen ja taiteen edustajia asiantuntevaan vuoropuheluun alkaen siitä peruskysymyksestä, mitä väri on.
" Kirja on myös herätys niille fyysikoille, jotka uskovat, että värihavainto seuraa suoraan valon aallonpituudesta. Nähtäväksi jää, minkälaisia uudelleenarviointeja ja käytännön sovelluksia tämä kirja aikanaan tuottaa väriammattilaisten keskuudessa, Nyman pohtii.

Myös suomalaista koulumaailmaa muotoilun ja kuvaamataidon näkökulmasta hyvin tunteva professori
Antti Hassi toivoo teoksen saavan paljon lukijoita.
" Tämä on merkittävä teos alallaan, ja se tuli todelliseen tarpeeseen, Hassi kiteyttää.
" Kirja pakottaa jokaisen väriasiantuntijana itseään pitävän henkilön tarkistamaan ja päivittämään omat värikäsityksensä.
" Varsinkin opettajien olisi syytä lukea kirja heti ja omaksua sen anti, etteivät he menetä omaa uskottavuuttaan. Viittaan tässä erityisesti yliopistoihin ja korkeakouluihin. ...

- VÄRIT JA PINTA 05, Messutiedote, Hki 5.10.2005 ________________________________________­­

Skeptikko-lehden 2/2008 artikkeli:

Miksi värioppimme perustuu aina vaan uskomustietoon?
Väriopetuksemme perusteissa esitetyt ja opetuksen keskeiseksi sisällöksi hyväksytyt uskomusväittämät ovat avoimen ristiriitaisia havaittavan todellisuuden kanssa. On kuin hyväksyisimme väärennetyn rahan oikeana. Tilannetta voisi verrata siihen, että kemian opiskelijoilta edellytettäisiin arvosanaa vain alkemiasta tai tähtitieteen opiskelijoilta vain astrologiasta.

Tämä kritiikittömyys näkyy niin peruskoulussa, lukiossa kuin korkeammassakin koulutuksessa aina jatkotutkintoihin saakka. Kun värioppia lisäksi opetetaan mitä erilaisimpien yleissivistävien ja ammatillisten opintojen yhteydessä ns. läpivientiaineena, voivat perättömiin uskomuksiin perustuvan huuhaan seurannaisvaikutukset olla monella tapaa arvaamattoman kauaskantoisia ...


________________________________________

Tiedeyhteisö Skepsis ry:n keskustelusivuilta poimittuja kirjoituksia:

Nimimerkki Taidekoulujakin käynyt aloitti:

> Löysin Aamulehdestä (22.7.08) artikkelin “Ovatko värit vain ihmisen sielussa?” Toimittaja oli saanut innoituksensa selvästi Skeptikko -lehdessä 2/2008 olleesta Martti Huttusen kirjoituksesta. Aamulehden mukaan Tampereen teknisen yliopiston professori Helge Lemmetyinen toteaa, että “… värit ovat todellisuudessa materiaalia, mutta ne eivät ole havaittavissa ilman valoa.” Jos näin yksioikoisesti insinöörit ajattelevat, täytyy vain ihmetellä, miten vähäiseksi ihmistuntemus on heidän peruskoulutuk-
sessa jätetty.

Taitaa olla niinkin, että tässä näkyy myös se, mihin Suomen väriopetuksen heikko taso voi johtaa. Haluan vielä kommentoida Skeptikko -lehden artikkelia “Miksi värioppimme perustuu aina vaan uskomustietoon?”: Minustakin on aivan käsittämätöntä, miten ihmeessä Johannes Ittenin vastaväriteoria harmoniaoppeineen on voinut yleensä elää näinkin pitkään. Onko niin, että väriopetuksen teoriasisältöä pidetään jonkinlaisena “taiteen teoriana” ja taidemaalaukseen vihkiytyneiden sisäpiiriläisten juttuna, johon ei haluta tieteen lainalaisuuksia omia ympyröitä sotkemaan? Tämä tulee väkisinkin mieleen, kun katsoo koulujemme värikurssien sisältöjä väriteorioineen (huom. monikko); kurssit ovat kuin initiaatioriittejä “sen oikean värisilmän” hallintaan.

Riittääkö väriopin opetuksen teoreettisen pätevyyden puolustukseksi esimerkiksi se, että vastaväreiksi sanottujen vesivärien (keltainen – violetti, sininen – oranssi, punainen – vihreä) sekoituksista syntyy eri sävyisiä ”taiteellisen kauniita” harmahtavia sävyjä, kun niitä tarpeeksi vedellä laimennetaan? Miksi ihmeessä pitää käyttää oppitunteja sellaisiin värisekoitusharjoituksiin, joiden tarkoituksena on ilmiselvästikin vain antaa ymmärtää, että Ittenin teorian hallinta vesiväreillä johdattaa arkitodellisuutta suurempaan ”ymmärrykseen”, jonka luvataan avaavan kansalaisten silmät näkemään maailman värit ”oikein” ns. taidemaalarin silmin.

Voisiko joku kuvaamataidonopettaja / kuvataideopet-
taja nyt osallistua tähän keskusteluun ja selittää /osoittaa meille ne perustelut, joiden mukaan Huttunen on väitteissään väärässä ja Ittenin näkemyksiin perustuva värioppi pätevä? Ihan uteliaisuuttani kyselen, kun en skeptikkona millään muuten usko. Katsokaapa nettisivut http://www.varioppi.fi/ ja päätelkää itse!

> Minusta tässä on pitkälti kyse vain siitä, mitä sanalla ”väri” tarkoitetaan. Sillä voidaan tarkoittaa eri asioita. Se voi tarkoittaa pinnan ominaisuutta - mitä aallonpituuksia se absorboi. Se voi tarkoittaa valon ominaisuutta, sen aaltomuotoa. Tai se voi tarkoittaa värin havaitsemista, mikä taas jakautuu silmien ja aivojen ominaisuuksiksi ja henkilökohtaisiksi, neurologisiksi ja psykologisiksi tekijöiksi.

> Näinhän se voi olla, jos värin määrittelyn ottaa ylimalkaisen löysästi. Mutta silloin kun aihetta pohditaan tutkimuksen näkökulmasta, on väri käsitteenä aina määriteltävä yksiselitteisesti. Uskottavassa värin määrittelyssä nähdäkseni voiton taitavat viimekädessä viedä ne, jotka ymmärtävät värin olevan vain näköaistimus.

> Riittääkö väriopin opetuksen teoreettisen pätevyyden puolustukseksi esimerkiksi se, että vastaväreiksi sanottujen vesivärien (keltainen – violetti, sininen – oranssi, punainen – vihreä) sekoituksista syntyy eri sävyisiä ”taiteellisen kauniita” harmahtavia sävyjä, kun niitä tarpeeksi vedellä laimennetaan?

> Eikä tässä suinkaan kaikki. Myös värinäön tutkijoilla on omat luurankonsa kaapin kätköissä. Vastaväriteorian puolustajilla on kyllä nyt ankara todistamisen taakka. Värinäön tutkimuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on selittää, miksi jokin ilmiö nähdään niin kuin se nähdään. On sinänsä erittäin mielenkiintoista tutkia värinäön monimutkaista solutason toimintamekanismia, mutta MIKSI pitää yrittää selittää sellaista väri-ilmiötä, jota ei ole aidosti edes havaittavissa? Arkitodellisuudessa punaisesta ja vihreästä ei millään saa syntymään optisena sekoituksena neutraalia harmaata, eikä niistä valoina synny koskaan valkoisen aistimusta. Myöskään niiden jälkikuvat eivät ole toistensa kaltaisia. Sininen ja keltainen kyllä toteuttavat teorian mukaiset ja kenen tahansa toistettavissa ovat käänteisväri-ilmiöt. Aiheesta kiinnostuneille olen laittanut tarjolle havainnekuvia osoitteeseen http://www.varioppi.fi/ Nämä kuvat eivät puolla Heringin yli sata vuotta sitten ideoimaa vastaväriteoriaa.

> No - jos epäilyistä huolimatta neurologisten löydösten mukainen ilmiö olisi sittenkin todellisuudessa olemassa, eikö silloin näin merkittävän tutkimustiedon popularisointi olisi jo vihdoin paikallaan? Tässä tapauksessa todistusaineistoksi ei suinkaan enää voi riittää vain aivotutkijoiden raporteista tutut neuronien keskinäistä vuorovaikutusta kuvaavat kaaviot. Nyt tarvitaan meidän kaikkien nähtäville myös SE ilmiö, jonka havaitsemista kyseisillä kaavioilla yritetään selitellä? Kuka aloittaa? Martti H.
________________________________________

> Tässä alla muuten yhden Eurooppalainen huippuyliopistomme eli Helsingin yliopisto esittelee värejä Ittenin oppiin pohjautuen:

http://apumatti.helsinki.fi/lcms.php?am=5399-5399-1&page=10594

> Tässä sitä ollaan. Uskomatonta! Jopa Helsingin yliopistossa opetetaan ”väriteoriaa”, jonka tieteellinen perusta voidaan mennen tullen osoittaa pätemättömäksi.
________________________________________

> Huttusen kirja on tällä hetkellä paras ja tieteelliseltä kantilta pätevin suomenkielinen esitys väreistä ja niiden havaitsemiseen liittyvistä mekanismeista. Suosittelen kaikille! Väreistä kun julkaistaan edelleen niin paljon kaikkea uskomusperäistä hömppää... Virve
________________________________________

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

_----- Testaa tässä väritietosi

-------- V Ä R I S A N A K I R J A

Lähde: _____ Värit pintaa syvemmältä
_________..Martti Huttunen, 2. painos 2013

Katso TÄÄLTÄ näytteitä kirjasta.