------.
Päävärit - perusvärit
_--
Näköjärjestelmä ei maaleja sekoittele.
Vihreä ei ole sille
keltaisen ja sinisen värin yhdistelmä.
Värejä, joita ei saada aikaan muita värejä sekoitta-
malla, kutsutaan pääväreiksi tai perusväreiksi.
Niinpä valoisuutta lisäävässä, additiivisessa värinmuodos-
tuksessa,
kuten television värikuvassa ne ovat
- punainen R (= red),
- vihreä G (= green) ja
- sininen B (= blue).
Kukin näistä pääväreistä nähdään, kun näköjärjes-
telmän RGB-värikanavista vain yksi toimii aktiivisesti.
Vastaavasti subtraktiivisessa, eli valoisuutta vähentävässä
värinmuodostuksessa, kuten esim. sanomalehden värikuvassa tai paperisessa väri-
valokuvassa päävärejä ovat
- syaani C (= cyan = G+B, syaanin
_.sininen, sinivihreä),
- magenta M (= magenta = R+B, magentan
_.punainen, sinisen punainen) ja
- keltainen Y (= yellow = R+G ).
Kukin näistä väreistä havaitaan, kun näköjärjestelmän RGB-värikanavista kaksi toimii aktiivisesti kolmannen ollessa passiivinen.
Kaikki edellä mainitut päävärit sijoittuvat luontevasti toistensa lomaan käänteisvärien kennostoon:
-.
Edellä mainittuja RGB-värejä, jotka ovat myös nä-
köjärjestelmämme
päävärejä ('pään värejä'), tulisikin lähtökohtaisesti
AINA pitää ensisijaisina pääväreinä:
- kaikki ympärillämme nähtävät värit selittyvät
aina viimekädessä näköjärjestelmämme värikanavien
aktiivisuuden erilaisina tulkintoina, olivatpa ne
sitten keltaisen ja punaisen maalin seoksia, sanomalehden
nelivärikuvia, värejä television kuvaruudulla, läikkyviä
värejä saippuakuplassa tai värejä sateenkaaressa.
_.Värimittarit eivät oikeasti näe värejä!
-.Valo- ja värimittareilla voidaan
kyllä mitata erittäin tarkasti esimerkiksi, onko jostakin esineestä
heijastu-
vasta valosta saatu mittalukema sama kuin jollakin
toisella kohteella. Värien todellista ulkonäköä, siten kuin ihminen
ne näkee, mittarit eivät mitenkään kykene osoittamaan, sillä niillä
ei ole ihmisen erinomaiseksi kehittynyttä värinäköjärjestelmää
- eikä aivoja.
Kaikki kontrasti- ja varjoilmiöissä nähtävät värit todistavat meille vastaansanomattomasti, että värien ulkonäköä ei suinkaan voida päätellä suoraan valon aallonpituuksista: Värimittarit ovat yhä värisokeita. Väri ei ole valon ominaisuus! (ks. Edwin Land)
------. * * * * * * * * * * * * * * * * * *
------- Väriaistin toiminnasta
Ihmisen erinomaiseksi kehittyneessä väriaistissa erottuu kolme toiminnallista perusperiaatetta:
1) näköjärjestelmä prosessoi
näkökuvaa kolmiväri-
kanavaisesti
(ks. esimerkiksi nämä kuvat)
2) rajakontrasti-ilmiö, jossa esineen omassa värissä voimistuu sitä ympäröivän värin käänteisvärisyys ja valoisuusero. Kohde ikään kuin 'piirretään' irti taustastaan (ks. esimerkit kontrasti-ilmiöistä täältä)
3) varjoilmiö, jossa aivot pyrkivät pitämään
värit tunnistettavina, konstantteina vaikeissakin valais-
tusolosuhteissa. (ks. esimerkit varjoilmiöstä täältä)
Tekniset väri-ilmaisimet toimivat vain kolmivärika-
navaisesti, sillä niille ei ole
vielä osattu kehittää
2) kontrasti- ja 3) varjoilmiöiden "näkökykyä".
Värit ovat visuaalisia adjektiiveja, laadun ilmaisijoita.
Katso sivu
V Ä R I N M U O D O S T U S.
Lähde:
.---_-
Värit pintaa syvemmältä
---------- Beneath the Surface of Colours