------. Päävärit - perusvärit

_-- Näköjärjestelmä ei maaleja sekoittele.
Vihreä ei ole sille keltaisen ja sinisen värin yhdistelmä.

Värejä, joita ei saada aikaan muita värejä sekoitta-
malla, kutsutaan pääväreiksi tai perusväreiksi. Niinpä valoisuutta lisäävässä, additiivisessa värinmuodos-
tuksessa, kuten television värikuvassa ne ovat

- punainen R (= red),

- vihreä G (= green) ja

- sininen B (= blue).

Kukin näistä pääväreistä nähdään, kun näköjärjes-
telmän RGB-värikanavista vain yksi toimii aktiivisesti.

Vastaavasti subtraktiivisessa, eli valoisuutta vähentävässä värinmuodostuksessa, kuten esim. sanomalehden värikuvassa tai paperisessa väri-
valokuvassa päävärejä ovat

- syaani C (= cyan = G+B, syaanin
_.sininen, sinivihreä),

- magenta M (= magenta = R+B, magentan
_.punainen, sinisen punainen) ja

- keltainen Y (= yellow = R+G ).

Kukin näistä väreistä havaitaan, kun näköjärjestelmän RGB-värikanavista kaksi toimii aktiivisesti kolmannen ollessa passiivinen.

Kaikki edellä mainitut päävärit sijoittuvat luontevasti toistensa lomaan käänteisvärien kennostoon:

-. Edellä mainittuja RGB-värejä, jotka ovat myös nä-
köjärjestelmämme päävärejä ('pään värejä'), tulisikin lähtökohtaisesti AINA pitää ensisijaisina pääväreinä:
- kaikki ympärillämme nähtävät värit selittyvät aina viimekädessä näköjärjestelmämme värikanavien aktiivisuuden erilaisina tulkintoina, olivatpa ne sitten keltaisen ja punaisen maalin seoksia, sanomalehden nelivärikuvia, värejä television kuvaruudulla, läikkyviä värejä saippuakuplassa tai värejä sateenkaaressa.

_.Värimittarit eivät oikeasti näe värejä!

-.Valo- ja värimittareilla voidaan kyllä mitata erittäin tarkasti esimerkiksi, onko jostakin esineestä heijastu-
vasta valosta saatu mittalukema sama kuin jollakin toisella kohteella. Värien todellista ulkonäköä, siten kuin ihminen ne näkee, mittarit eivät mitenkään kykene osoittamaan, sillä niillä ei ole ihmisen erinomaiseksi kehittynyttä värinäköjärjestelmää - eikä aivoja.

Kaikki kontrasti- ja varjoilmiöissä nähtävät värit todistavat meille vastaansanomattomasti, että värien ulkonäköä ei suinkaan voida päätellä suoraan valon aallonpituuksista: Värimittarit ovat yhä värisokeita. Väri ei ole valon ominaisuus! (ks. Edwin Land)

------. * * * * * * * * * * * * * * * * * *

------- Väriaistin toiminnasta

Ihmisen erinomaiseksi kehittyneessä väriaistissa erottuu kolme toiminnallista perusperiaatetta:

1) näköjärjestelmä prosessoi näkökuvaa kolmiväri-
kanavaisesti (ks. esimerkiksi nämä kuvat)

2) rajakontrasti-ilmiö, jossa esineen omassa värissä voimistuu sitä ympäröivän värin käänteisvärisyys ja valoisuusero. Kohde ikään kuin 'piirretään' irti taustastaan (ks. esimerkit kontrasti-ilmiöistä täältä)

3) varjoilmiö, jossa aivot pyrkivät pitämään värit tunnistettavina, konstantteina vaikeissakin valais-
tusolosuhteissa. (ks. esimerkit varjoilmiöstä täältä)

Tekniset väri-ilmaisimet toimivat vain kolmivärika-
navaisesti, sillä niille ei ole vielä osattu kehittää
2) kontrasti- ja 3) varjoilmiöiden "näkökykyä".

Värit ovat visuaalisia adjektiiveja, laadun ilmaisijoita.

Katso sivu V Ä R I N M U O D O S T U S.

Lähde: .---_- Värit pintaa syvemmältä
---------- Beneath the Surface of Colours